Hongkongissa: Philippines

Vihdoin päivitystä Filippiinien reissulta!
Kaverini Suomesta tulivat aluksi Hong Kongiin neljäksi päiväksi ja torstaiaamuna lähdettiin aikaisella lennolla kohti Manilaa. Reissu oli melko pikainen, saavuimme Manilaan torstaiaamuna ja Manilasta lähdimme sunnuntai-iltapäivänä. Kaikenlaista ehti kuitenkin noinkin lyhyessä ajassa nähdä ja päällimmäinen fiilis on se, että haluan vielä uudestaan Manilaan ja ylipäätänsä nähdä Filippiineistä niitä unelmasaaria.

Ensimmäisenä päivänä kiertelimme hieman Manilan Chinatownissa ja kävimme katsomassa käsittämätöntä kiinalaista hautausmaata. Manila ei ole kaupunkina välttämättä mikään miellyttävin - köyhyyttä on kaikkialla ja sen myötä myös rikollisuutta sekä kyseenalaisia keinoja tienata rahaa, ja kaduilla juoksentelee myös sydäntäsärkevästi kerjääviä lapsia.

Itse kaupungista ei paljon kuvia tullut otettua.. :D

Ostetiin paikallista herkkua, joka oli aika hyvää!

Epäilyttävää..

Harmillisesti matkakaverini olivat hieman väsyneitä reissaamisesta (ensin Honkkariin ja Honkkarista vielä Manilaan) ja ehkä hieman kauhistuneita Manilan meiningistä, joten itse kaupunkia jäi todella paljon näkemättä. Taksissa istuessa näin paljon kivoja katuja ja alueita, joissa olisi ollut hauska kävellä ja ihmetellä kaupungin meininkiä. Yksin ei kuitenkaan uskaltanut, vaikka hirveästi olisi kaupungissa kiertely kiinnostanut.
Vaikka kaupunki on hieman kaoottinen, eikä ainakaan osittain mikään esteettisyyden huipentuma, uskon, että sieltä olisi löytynyt paljon mielenkiintoisia juttuja nähtäväksi ja koettavaksi. En kokenut oloani mitenkään erityisen turvattomaksi - uskon että maalaisjärjellä siellä pärjää varsin hyvin.
Sanoisin, että Manila oli ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista Aasian kaupungeista joissa olen ollut. Monet Aasian kaupungit tuntuvat muistuttavan tavalla tai toisella melko paljon toisiaan, mutta Manila oli jotain aivan muuta: aitoa ja täynnä kontrasteja. Kaupunki tarjoaa haastetta, mutta varmasti myös elämyksiä, kunhan sille antaa mahdollisuuden. En ihmettele, että se jakaa paljon mielipiteitä ja että monille paikka näyttäytyy sekavana ja ahdistavana, koska sellainen se vähän on - etenkin se köyhyys ja aiempien tarinoiden luomat pelot aiheuttavat varmasti useille tämän fiiliksen. Uskon kuitenkin vahvasti siihen kuten jo aiemmin sanoin, että maalaisjärkeä käyttäen Manila on turvallinen paikka, joka tulee varmasti tulevina vuosina muuttumaan paljon siihen samaan suuntaan kuin kaikki muut Aasian isommat kaupiungit. Joten nyt on ne hetket kun voi vielä nähdä Manilan aitona ja oikeana itsenään! Suosittelen!

Chinese cemetery

Sää oli superlämmin!

Paikalliset lapset tuli usein innokkaina juttelemaan

Snackbar :D

Reissun päätarkoitus oli nähdä Mount Pinatubo. Olimme varanneet etukäteen reissun sinne - hinta oli melko korkea, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna hinta-laatusuhde oli tosiaankin kohdillaan. Päivä oli pitkä, mutta aivan huikea! Aamu, tai no yö, alkoi sillä että private van haki meidät hotellilta kello 1.30am. Kolmen tunnin ajomatka Pinatubolle meni omalta osaltani mukavasti nukkuessa ja tuntui että hetkessä saavuimme kohteeseen. Jonkun aikaa jouduimme odottelemaan autossa, pimeässä, keskellä ei mitään - vuorelle menijöiden on nimittäin "rekisteröidyttävä" ja kylän asukkaat hoitavat sen homman, joten aloitusta jouduimme odottamaan hieman. Kuitenkin kiitos huippukuskimme olimme toisia jotka tämän pääsi tekemään, joten olimme myös toisia jotka pääsivät liikkeelle tästä alkukohdasta. Edessä oli yhden tunnin pituinen jeeppimatka keskellä aavikkomaisia maisemia vuorien ympäröimänä - se oli ehdottomasti yksi hienoimmista kokemuksista. Kello oli jotain aamuviiden ja kuuden väliltä, ja aurinko vasta nousi. Ajoimme sumuisessa säässä, kirjaimellisesti keskellä ei mitään, aukeaa ja vuoria silmänkantamattomiin. Vastaan käveli pieniä lapsia paljain jaloin - ehkäpä kouluun matkalla? Sekä muita paikallisia asukkaita. Fiilis oli lievästi sanottuna epätodellinen!

Meidän opas!

Lapset tulivat ihmettelemään meitä, ilmestyivät kuin tyhjästä

Upea Pinatubon kraaterijärvi.

Itse Pinatubon kraaterille kapuaminen oli melko helppoa - meillä oli oma opas ja matkanteko sujui mukavasti nelistään. Rankkaa se ei ollut, onneksi lähdettiin ajoissa sillä iltapäivän kuumuudessa fiilis olisi voinut olla erilainen. Viimeiset 15 minuuttia oli se "rankin" osuus, joka ei sekään kovin rankka - hieman nousua ja portaita. Lopulta saavutimme upean näkymän, joka veti kyllä hetkeksi sanattomaksi! Kyllä kelpasi niissä maisemissa keräillä itseään ja syödä eväitä, ja tietty ottaa valokuvia.

Katukeittiö paikalliseen tyyliin, näitä oli paljon!

Tulivuoripäivän jälkeen oltiin kaikki aika poikki, eikä ihme. Sovittiin että seuraavana päivänä lähdetään rannalle, vaikka rantoja ei kovin lähellä Manilaa olekaan, tämä valitsemamme oli yksi lähimmistä ja sinnekin meni bussilla noin 3 tuntia. Oli siis jälleen superaikainen herätys, kun lähdimme metsästämään oikeaa bussia, joka sitten lopulta löytyikin. Melko kivuttomasti pääsimme rannalle asti, joka olikin aika huippulöytö. Löysimme oman "yksityisrannan" jossa kelpasi makoilla. Loppujenlopuksi me kaikki poltimme itsemme enemmän tai vähemmän, mutta oli kuitenkin huippupäivä - ihanat maisemat, ihanan lämmintä merivettä ja ihanan kuumaa!